FIP - kissan tarttuva vatsakalvontulehdus

Suvi Pohjola-Stenroos ELT, kissapraktikko
Kissaklinikka Felina

Johdanto

Tarttuva vatsankalvon tulehdus on coronaviruksen aiheuttama kissojen tappava, immunovälitteinen sairaus. Oireisto tunnistettiin 1960 alussa omaksi sairaudekseen, vasta 1970-luvulla kyettiin varmistamaan sairaus coronaviruksen aiheuttamaksi.

FIP -kirjaimiin liittyy paljon epätietoisuutta, pelkoa, vääriä uskomuksia ja jopa hysteriaa. Seuraavassa kooste siitä mitä toistaiseksi tiedetään ja ohjeita tautiriskin pienentämiseksi.

Epidemiologiaa

Eläinten coronavirusryhmään kuuluu useita viruksia: porsaiden tarttuva gastroenteriitti (mahasuolikanavan tulehdus, TGEV), koiran coronavirus (CCV), kissan coronavirus. Kokeellisissa olosuhteissa possun ja koiran coronavirukset saavat aikaan kissassa vasta-aineiden muodostumista coronaa vastaan, luonnollisissa olosuhteissa mahdollisuutta pidetään harvinaisena. Kuitenkin koiran coronavirus on kokeellisissa olosuhteissa saanut kissassa aikaan myös oireet, jotka muistuttavat kissan coronainfektiota.

Kissojen coronavirusta on useita kymmeniä erilaisia kantoja, jotka vaihtelevat taudinaiheutuskyvyltään ja äkäisyydeltään. "Vähän äkäisiä" coronaviruksia, jotka viihtyvät suolen pinnan kypsissä epiteelisoluissa joko oireettomina tai lievän, itsekseen rajoittuvan suolistotulehduksen aikaansaaden, kutsutaan suolistocoronaviruksiksi (FECV). Nykykäsityksen mukaan juuri nämä viruskannat muuttuvat joillakin yksilöillä mutaation avulla "äkäisiksi viruskannoiksi"= FIPV.

FIPV -kantojenkin äkäisyys vaihtelee. Osa aiheuttaa lievemmän taudin, osa vakavamman. Äkäisyyden mittarina pidetään viruksen kykyä levitä ja lisääntyä makrofagin (puolustuslinjan solu) sisällä eri puolille elimistöä. Viruksen pinnan nk S- proteiini on tekemisissä mm. virusta neutraloivan vasta-aineen muodostumisen kanssa.

FIPV- infektoitunut kissa erittää virusta kaikissa eritteissään. Ulosteet ja nenänielun eritteet ovat todennäköisimmät viruslähteet, suureksi osaksi eritys tapahtuu ennen taudin kliinisten oireiden ilmenemistä. Infektio välittyy siis ulosteen välittämänä suun kautta (kakkaa esim. polkuanturoista suuhun), suun eritteistä suuhun (sylkikontakti kahden kissan välillä) tai pisaratartuntana aerosolissa.

FIPV on suhteellisen kestävä ympäristöolosuhteita vastaan. Kuivunut viruspartikkeli (21 C) voi säilyä epähygieenisissä oloissa infektoimiskykyisenä jopa kuuden viikon ajan. Onneksi suurin osa ympäristön desinfektioon käytetyistä kemikaaleista tehoaa virukseen (esim. hypokloriitti. 1:32 laimennus).

FIPV- infektioon voivat sairastua sekä että naaraat, yleisimmin 6-12 kk ikäiset kissat. Tapausten lukumäärä vähenee 5- ikävuoteen mennessä, yli 13- vuotiailla sitä vastoin lukumäärä taas kasvaa. Näillä soluvälitteinen puolustus heikkenee iän kasvamisen myötä.

Eniten FIPV- infektioon sairastutaan monikissatalouksissa ja erityisesti rotukissakasvatuksessa. Näissä virukselle on suotuisimmat olosuhteet: paljon eri ikäisiä kissoja, usein ahdasta, stressiä, vaikea pitää paikkoja siisteinä, sisäloistartuntoja, muita samanaikaisia infektiotauteja (FeLV, FIV, hengitystieinfektiot) laskemassa puolustusta, ruokinta ei vastaa fysiologisia tarpeita, hammashoidot tekemättä, populaatio avoin = tuontikissoja, näyttelyitä, siitoskissavieraita.

Tartunnasta taudiksi

FIPV virus löytyy kissan nielun imukudoksesta ja ohutsuolen limakalvolta 24 tunnin kuluttua suuhun joutumisesta. Seuraavan 2 viikon aikana virus leviää loppuosaan suolta, suoliliepeen imusolmukkeisiin ja maksaan ja sieltä edelleen.

Elimistö alkaa tehdä vasta-aineita. Nämä eivät kuitenkaan ole taudilta suojaavia. Ylimäärä vasta-ainetta ja virusantigeeni muodostavat nk immunokomplekseja, erityisesti nämä kertyvät verisuonten seinämiin ja aikaansaavat vauriota (nk. Arthus reaktio). Virus leviää puolustuslinjan soluissa (makrofagit) ympäri elimistöä.

Taudinkuvaan vaikuttaa, mihin elimiin virusta päätyy ja mikä on kissan soluvälitteisen puolustuksen tehokkuus. Runsaasti vasta-ainetta kehittävät kissat, joilla solupuolustus on heikko, kehittävät nk kostean FIP- taudin nestekertymineen. Nk kuiva FIP kehittyy niille kissoille, joiden soluvälitteinen puolustus toimii tehokkaammin, mutta vain osaksi. Tartunnasta ilman tautia selviävät ne kissat, joiden soluvälitteinen puolustus on nopea ja tehokas. Nämä voivat oireettomina erittää virusta satunnaisesti.

Geneettiseillä tekijöillä on havaittu merkittävästi osuutta infektion syntymisessä. On tunnettua, että immuniteetti periytyy. Etenkin kissaroduista persialaissa ja birmoissa on tiettyjen kollilinjojen havaittu esiintyvän merkittävästi useammin FIP- kissan takana. Tämä selittyy mm valikoivan jalostuksen avulla. Usein kissan sukutaulussa kollilla on suurempi painoarvo jälkeläisen geeneihin naaraaseen verrattuna.

Kliininen taudinkuva

FIPV- infektiota erotetaan kaksi muotoa: kostea ja kuiva. Kosteassa muodossa ruumiin onteloihin kertyy runsaasti proteiinia sisältävää, viskoosia liuosta. Kuivassa muodossa elimiin muodostuu märkäpesäkkeitä, eikä nestettä tavata. Kummassakin taudinmuodossa oireina esiintyy kuumetta, ruokahaluttomuutta, painon menetystä, väsymystä.

Kostean taudinmuodon oireet aiheuttaa immunologinen reaktio = immunokompleksien saostuminen pienten verisuonten seiniin, jolloin proteiinipitoinen neste suonista tihkuu ruumiinonteloihin. Useimmiten nestekertymät eivät ole kipua aiheuttavia, kasvavat suuremmiksi ajan kuluessa ja 25% tapauksissa nestettä on vatsaontelon lisäksi myös rintaontelossa. Silloin oireina tavataan myös hengitysvaikeuksia. Oireina voidaan joskus tavata myös nesteenkertymistä kivespusseihin. Kivespussien turvotus saattaakin joskus olla ainoa vihje kehittyvästä infektiosta.

Kuivan taudinmuodon alussa pienehkö määrä nestettä voi kertyä onteloihin, mutta suurimmat vauriot kuitenkin on kohde-elinten kudoksessa. Tyypillisimmät kohteet ovat suolen pinnan paksuuntumat, suoliliepeen imusolmukkeiden massat, maksa, munuaiset, keskushermosto ja silmät.

Silmissä FIPV aiheuttaa mm. nk. anteriorista uveiittia (etuosien tulehduksen), sarveiskalvon tulehduksen ja kertymiä, verta etukammioon, tulehduseritteitä etukammioon, suoni- ja verkkokalvon tulehduksen, verkkokalvon verenvuotoa, verkkokalvon irtoamisen. Keskushermostossa voi mikä osa tahansa olla tulehtunut: oireet ovat joko epileptiformisia kohtauksia, pään jatkuvaa kallellaan pitoa, horjumista, halvauksia, käytöksen muutoksia, tuntopuutoksia, ylireagoimista ympäristöärsykkeisin ja virtsapidätysvaikeuksia.

Laboratoriolöydökset ja diagnoosi

Laboratoriolöydökset vaihtelevat yksilöstä toiseen taudin asteen ja vakavuuden mukaan. Verenkuvassa todetaan anemiaa ( 65%), valkosolujen liuskatumaisten määrän kasvua ja nk. vasemmalle siirtymää (69%), lymfosyyttien määrän laskua (69%). Biokemiallisissa kokeissa albumiini määrä alenee (78%), ASAT nousee ja totaalibilirubiini nousee (75%), globuliini nousee (65%), ja albumiin ja globuliinin suhde laskee alle 0.6 (81%). Seerumin proteiinien elektroforeesia (polyklonaalinen ) ei voida pitää vahvistustestinä, vaikka jotkut laboratoriot sitä suosittelevatkin.

FIP -neste on tyypillisesti keltaista tai hieman punertavaa, kirkasta tai vain hieman sameaa, paksua, hidasliikkeistä ja venyvää, omnaispaino vaihtelee 1.017- 1.047, solukuvassa on ei-degeneroituvia neutrofiilejä, makrofageja, lymfosyyttejä, plasmasoluja ja joitakin punasoluja.

Miten tuloksia käytetään hyväksi? Albumiin ja globuliin suhdeluvun ollessa yli 0.8, voi FIP epäilyn yleensä jättää mielestään

Jos sen sijaan aikasemmissa kappaleessa kuvattuja oireita esiintyy kissassa, jolla on samanaikaisesti anemiaa, valkosolujen määrä kasvanut ja verenkuvassa tyypilliset valkosolulinjan muutokset sekä biokemialliset kokeet (alb, glob, alb/glob, ASAT, Tbil) tyypilliset, voidaan näiden kuuden parametrin yhtäaikaisella tutkimisella 98% varmuudella sanoa kissan sairastavan FIP:ta. Mahdollinen nesteen analyysi (ominaispaino ja solujen tyypitys) vielä varmentavat epäilyä. Edellä kuvatulla kokeiden valikoimalla päästään nk antemortem eli elävän eläimen tutkimuksissa diagnoosiin.

Onko vasta-aineiden tutkimisesta mitään hyötyä?

Vasta-aineet syntyvät yleensä kontaktissa infektion aiheuttajamikrobin. Ne kertovat vain siis, että suolistocoronavirusta on ollut kissan elinpiirissä.

Monikissatalouksissa ( > 4 kissaa samassa taloudessa) on coronaviruksen yleisyys vasta-aineiden perusteella mitattuna 90-100% eli lähes kaikissa yli neljän kissan talouksissa on coronavirusta ja vasta-aineet löytyvät eli monikissatalouden kissa on lähes aina coronapositiivinen. Testin tulos ei tarkoita, että kissa sairastaisi FIP- infektiota.

Joskus coronapositiivinen reaktio synty myös siten, että kissa on saanut elävää heikennettyä virusta sisältävän rokotteen, joka on valmistettu naudan seerumia sisältävässä elatuspohjassa. Kyseessä on on vasta-aineiden ristireaktio.

Toisaalta histopatologisesti vahvistetun FIP- kissan seerumin FIPV vasta-aineet voivat joskus olla 0. Vasta-aineiden putoaminen hyvin alas tai jopa nollaan tapahtuu monesti juuri ennen tautiin menehtymistä.

Yhteenvetona coronapositiivisuus ei tarkoita kissan sairastavan FIP:ta eikä coronanegatiivisuus sulje pois FIP- mahdollisuutta..

Vasta-aineiden tutkiminen on hyödyllistä vain tutkittaessa yhdessä edellä mainittujen testien kanssa sairaan kissa näytettä. Samoin vasta-aineiden tutkimisella voidaan harvoissa tapauksissa valita coronasta vapaaseen kissalaan coronasta vapaa kissa.

PCR -tutkimus (polymeraasireaktiotutkimus) on erittäin uusi, herkkä ja spesifinen tutkimusmenetelmä. Valitettavasti tämänkään menetelmän käyttö ei toistakseksi ole mahdollista FIP- diagnostiikassa, koska vaarattoman suolistocoronan (FECV) ja taudinaiheuttajan (FIPV) kannan eroa ei ole toistaiseksi voitu tunnistaa.

Toistaiseksi ainoa täysin varma, yksittäinen testi on biopsiatutkimus: joko neulanäyte tai kappale muuttunutta kudosta tutkitaan histopatologian keinoin.

FIPV- infektion hoito

Spesifiä ja parantavaa hoitoa ei toistakseksi tunneta. Hoito on tukihoitoa ja sen tehtävänä on tukahduttaa mm. immunokompleksien muodostumista. Käytettyjä lääkeaineita ovat mm kortisoni, interferoni ja tietyt sytostaatit. Parhaiten tukihoito onnistuu alkuvaiheessa todettu kosteaan FIP-infektioon. Tukitoimet räätälöidään tapauskohtaisesti.

Ennaltaehkäisy ja toimenpiteet kun kissalassa on todettu FIP- infektiota

Kerrataanpa alkuasetelma: meillä on virus, joka on suolistovirus, yleinen kissaloissa (> 90%) ja leviää helposti. Tautitapausten määrä on kuitenkin yleensä pienehkö kissalaa kohden (noin 5-10%). Miten virus pysäytetään?

FIPV- infektiota vastustettaessa on kissalassa otettava käyttöön hyvä hygienian hoito.

Nykytilanne, pohdintaa

Jokaisen kasvattajan tulisi tietää kissalansa nykyinen coronatilanne. Sen saa selville testamalla 2-3 kissan coronavasta-aineet. Jos sattumalta (<10% todennäköisyys) olisikin niin, ettei kissalassa ole coronainfektiota, kannattaa kissalaan ostettavat uudet kissat testata, ja valita coronanegatiiviset yksilöt. Tämä lienee useimpien kasvattajien kohdalla mahdotonta toteuttaa.

Käytännössä useimpien kasvattajien nykytilanne on seuraava: Kissalassa on 5-10 aikuista ja ajoittain pentuja. Kissat elävät yhteisissä tiloissa keskenään, erotetaan korkeintaan kollit muista ja alussa pienet pennut.

Syntyvät pennut saavat vasta-aineet maidon välityksellä emostaan ensimmäisen 24 elintunnin aikana. Nämä vasta-aineet alkavat hiljakseen vähentyä pennun verenkierrosta ja imeväiskauden jälkeen vasta-aineet eivät myöskään huuhtele suoliston pintoja. Vastustuskyky huononee kaikkia taudinaiheuttajia kohtaan.

Coronaviruksen on tutkimusten mukaan (samoin kuin hengitystievirustenkin) todettu pääsevän käsiksi noin 5-6 viikon ikäiseen pentuun maidon vasta-aineiden vähenemisen takia. Alkutartunta on useimmiten peräisin omasta emosta tai lähikontaktista muun saman kissalan aikuisen kissan kanssa, useimmiten hiekkalaatikosta, jota käyttää usea aikuinen kissa. Alkutartunnan voi vahvistaa seuraamalla coronaviruksen vasta-aineiden muodostumista eri tavalla kasvatetuissa pennussa (taulukko1)

Taulukko 1.
Coronaviruksen esiintyminen pennuissa kasvatustavasta riippuen

I ryhmä: kaikki kissat keskenään, 52% pennuista positiivisia 12 - 16 viikon iässä
II ryhmä: pennut oman emonsa kanssa, 30 % positiivisia 12 - 16 viikon iässä
III ryhmä: pennut erillään myös omasta emostaan 4-6 viikon iästä alkaen, 0% positiivisia 12-16 viikon iässä.

Tutkimuksen mukaan siis nykytilanteessa lähes joka kissalassa todetaan coronaa endeemisenä (kotoperäisenä) , eikä ole ihme, että sitä putkahtaa esille rotukissoissa vuosienkin päästä omaan kotiin muuton jälkeen , jopa useammin kuin löytökissoissa.

Miksi useammin? Rotukissoja jalostetaan. Rotukissojen geenipohja on kapeampi, kapea geenipohja kasaa huonojakin ominaisuuksia ja huonokin immuniteetti periytyy.

Kissojen sosiaalinen hierarkia on matriarkaalinen, vanhin naaras hallitsee ja isossa reviirissä on minireviirit kullekin emolle, kollien reviirit vain satunnaisesti leikkaavat emojen reviirejä.

Emot omivat pentunsa ja stressaavat, jos vieras naaras tulee imetysreviirille. Stressi alentaa vastustuskykyä ja aikaansaa oireetonta taudinaiheuttajien eritystä. Pennut, joilla on huono/kehittyvä immuniteetti kuvastavat populaation taudinaiheuttajien laatua ja määrää ja immuniteetista riippuen sairastuvat tai eivät.

Coronaviruksen kohdalla on todettu, että endeemisen kissalan 40% aikuisista kissoista minä ajankohtana tahansa tutkittaessa erittää coronavirusta ulosteisiinsa (90% on tartunnankantajia rotukissojen monikissatalouskissoista, verrattuna 25% yksittäisistä kotikissoista)

Hygieniatoimenpiteet

Pidä kissala sopivan kokoisena, tavallisesti yksi henkilö kykenee huolehtimaan hyvin korkeintaan 6-10 kissaa
Pidä kissat 3-4 kissan ryhmissä (minireviirit)
Löytökissataloissa kukin löytökissa tulisi majoittaa erikseen

Testaa kissalaan tuleva uusi kissa, jos corona negatiivinen > majoita erikseen corona positiivisista. On turvallisempaa ottaa corona positiivisia coronapositiiviseen kissalaan

FIP- taudin esiintyessä, noudata jalostuskissalassa aikaista vieroitusta (kts. kohta 6)

Vähennä coronaviruksen leviämistä kissalassa

• Pidä hiekkalaatikoita riittävä määrä (1 kpl / 1-2 kissaa)
• Tyhjennä laatikot päivittäin
• Poista koko hiekka ja desinfioi hiekkalaatikot vähintään viikottain
• Sijoita hiekkalaatikot pois ruokailupaikasta
• Imuroi hiekkalaatikoiden lähellä päivittäin
• Leikkaa pitkäkarvaisten kissojen housukarvoja ajoittain karvan ulostekontaminaation vähentämiseksi
• Käytä kunnon pintadesinfektiota, esim. hypokloriitti tai höyrypesuri laattapinnolle/muovimatoille
• Pese ruoka-astiat koneellisesti tai upota säännöllisesti hypokloriittiin (1:32)

Huolehdi hyvästä vastustuskyvystä:

• Käytä laaturuokaa ja lihaa, kissasta ei saa kasvisyöjää millään
• Huolehti fysiologian mukaisesti lisäravinnon tarpeesta: tiineet, imettävät
• Huolehdi loishäädöt, muista myös alkueläimet (Giardia, Kokkidit, esiintyvät myös Suomessa)
• Rokota asiallisesti ja ajoissa, aloita 6-8 viikkoisilla, tehosta ennen luovutusta
• Huolehdi hammashoidot
• Eristä sairas/tulokas/vieras
• Mieti päivittäinen hoitojärjestys: ensin pienet ja alttiit, sitten jalostuskissat/odottavat, sitten kollit ja kastraatit, sitten sairaat/uudet
• Jalosta mieluiten vanhemmilla kissoilla, näillä paras vastustuskyky, ja eittävät vähiten. Älä käytä liian läheisiä yksilöitä, kerää tietoa. Älä jalosta uudestaan yhdistelmää, joka tuotti FIP- infektiopennun, immuniteetti periytyy.
• Älä rokota FIPV vastaan, se ei suojaa infektiolta vaan edistää sitä

 

Pennun FIPV- infektion esto:

Valmistele pentuhuone: hyvän siivouksen ja desinfektion (1:32 hypokloriittia) jälkeen naaras sinne itsekseen 1-2 viikkoa ennen synnytystä,

Huoneeseen oma hiekka-astia, omat ruokailuastiat, jotka pestään ja desinfioidaan säännöllisesti

Odottavan naaraan huoneen siivous hoidetaan ennen muita kissoja, desinfioi kädet välillä (esim. LV-desinfoiva huuhde)

Vaihda pentuhuoneeseen omat jalkineet tai käytä kenkäsuojia.

Jos naaras on coronapositiivinen/on aikaisemmin synnyttänyt FIP sairastuneen pennun: vieroita pennut 4-5 viikon iässä emostaan puhtaaseen pentuhuoneeseen.

Jos naaras on coronanegatiivinen/eikä sillä ole aikaisempia FIP sairastuneita pentuja, voi se olla pentujensa kanssa kunnes pennut vieroitetaan kokonaan (10-12 viikkoa).

Huolehdi pentujen sosiaalistamisesta erityisesti 2-7 viikon välillä, tämä on herkin periodi.

Tarvittaessa testaa pennut coronavasta-aineiden varalta noin 10 -12 viikon iässä, jos tavoitteena on ollut corona negatiiviset pennut aikaisemmin FIP-sairastuneen pennun emolta.