Kissojen ylemmät hengitystieinfektiot ja rokottaminen

Suvi Pohjola-Stenroos ELT, kissapraktikko
Kissaklinikka Felina

Yleistä

Kissojen ylempien hengitysteiden infektiot ovat erittäin tavallisia, varsinkin monikissatalouksissa. Infektioita aiheuttavat sekä virukset että bakteerit, sekainfektioissa tavataan kumpiakin. Oireet eivät mitenkään ole tunnusomaisia juuri infektioille, joten myös allergioita tai sydänmuutoksia tulee epäillä hengitystieoireiden takaa. Tässä kirjoituksessa käsitellään vain hengitystieinfektioiden aiheuttajia ja mahdolllisuuksia suojautua infektioilta.

Hengitystieinfektion oireet ovat seuraavat: niiskutusta, sierainvuotoa, aivastelua, lisääntynyttä, molemmin-puolista silmävuotoa, vilkkuluomien jatkuvaa esilläoloa, rahinoita, yskää, hengenahdistusta, ruoka-haluttomuutta, vaikeuksia niellä, oksentelua tai pulauttelua ruokailun yhteydessä. Hengitysinfektiot tarttuvat helposti, joko suoraan tai epäsuorasti, tavallisimmin suorana pisaratartuntana. Aivastettu aerosolipisara sisältää lukemattomia tautipöpöjä ja leviää jopa 1,5 metrin päähän. Infektioiden itämisaika vaihtelee, tavallisesti se on 2-5 vrk.

Herpesvirus (rinotrakeiitti)

Herpesvirus on kissalakissojen suurin ja yleisin riesa. Virusta tavataan lähes 80 % hengitystieongelmien taustalta. Viruksen esiintyminen on maailmanlaajuista, sitä tunnetaan vain yksi kanta. Herpesinfektiota tavataan eniten alle 6 kk ikäisillä pennuilla, mutta minkä tahansa ikäiset saattavat sairastua. Virus lisääntyy nenän ja hengitysteiden limakalvoilla, sekä silmän sidekalvolla. Itämisaika tartunnasta sairas-tumiseen on 2-17 vrk. Tauti kestää akuuttina 2-4 viikkoa. Akuutin taudin oireet ovat niiskutus, sierainvuoto, yskä, liiallinen syljeneritys, lisääntynyt kyynelvuoto, silmien siristely, sarveiskalvon haavautumat ja pigmentin kertyminen sarveiskalvo-haavaan.

Akuutin vaiheen jälkeen virus piiloutuu kolmoishermon ganglioon päänalueella ja kissa jää krooniseksi kantajaksi. Tauti aktivoituu uudestaan ja uudestaan esim. stressin seurauksena. Tällöin virus kulkee hermogangliosta nenän limakalvolle lisääntymään ja oireet alkavat uudestaan. Uusintajakso on tavallisesti 3-10 vrk. Uusintajakson yhteydessä vaurioituneeseen nenän limakalvoon pesiytyy myös bakteereita ja erite muuttu paksuksi värilliseksi. Sairastetusta taudista jää huono vasta-ainesuoja. Rokotesuoja sen sijaan on hyvä, koska tautikantoja ja siis myös rokotekantoja on vain yksi. Ks. rokotusohjelma lopusta.

Herpesvirus tarttuu erittäin helposti. Jopa vajaan viikon ikäiset pennut saattavat saada tartunnan, jos emänmaidon vasta-aiheista eivät ole saaneet riittävää suojaa. Pentukuolleisuus juuri herpeksen takia on kissaloissa suuri. Kuollessa pennuissa todetaan mm. aivokalvon tulehdusta ja maksamuutoksia. Herpes aiheuttaa myös abortteja.

Herpesvirus kestää kissan elimistön ulkopuolella alle 24 tunnin ajan. Virus on herkkä kuivumiselle ja tavallisille desinfektioaineille, esim. hypokloriitille. Tilojen desinfektioon sopii esim. 1:32 laimennettu hypokloriitti. Erityishoitoa ei infektioon toistaiseksi ole, tärkeää on hyvä tukihoito. m interferonilla voidaan kliiisen infektion hoitoaikaa lyhentää.

Calici

Calicivirustartunnan uhreja ovat kissalakissat, erityisesti pennut. Virusta tunnetaan useita satoja kantoja, joilla on erilainen taudinaiheutuskyky. Tartunta on yleisimmin pisaratartunta, itämisaika on 2-10 vrk. Viruksen tartuttavuus on erittäin suuri.

Tauti kestää 1-2 viikkoa. Virus lisääntyy suun lima-kalvoilla (rakkulat), nenän limakalvoilla, keuhko-kudoksissa, jopa nivelissä ja iholla. Taudinoireet ovat niiskutusta, sieraineritteitä, suun limakalvon ja kielen haavautumista, silmien sidekalvon tulehduksia, silmien voimakasta siristelyä, ontumista, ihomuutoksia ym.

Calici jättää kantajia erittäin usein, virusta eritetään tuolloin nenänielusta tai jopa ulosteiden välityksellä. Kantajan kliiniset oireet saattavat olla lähes olemattomat tai kokonaan poissa, eritys kestää vuosia. On arvioitu, että 20 % kissoista erittää virusta jatkuvasti.

Calici kestää kissan ulkopuolella jopa 8-10 vrk, mutta tuhoutuu samoilla konstella kun herpeskin. Hoitoon ei ole erityislääkkeitä, tärkeää on hyvä tukihoito.

Chlamydia psittaci

Klamydioosi on bakteeritartunta. Yleinen kissaloissa maailmanlaajuisesti. Erityisesti tartuntaa tavataan pennuilla vierotuksen aikoihin, kun emosta saatu vasta-ainesuoja heikkenee.

Taudin itämisaika vaihtelee 3-10 vrk. Kliininen tauti kestää muutamista vrk:sta viikkoihin. Bakteeri lisääntyy tällöin erityisesti nenän limakalvoilla ja silmien sidekalvoilla. Tartuntaa välittävät erityisesti silmä- ja sieraineritteet, mutta myös ulosteet.

Tartunnan tavallisina lähteinä ovat kissalan aikuiset taudinkantajat tai sairastuneet pennut. Tauti tuottaa vasta-aineita, mutta suoja ei ole hyvä, eikä pitävä. Toistuvien infektioiden yleisyys vähenee iän mukana. Krooninen kantajuus on yleista, stressi laukaisee uuden eritysjakson.

Klamydioosin kliiniset oireet ovat aluksi toispuolinen, märkivä silmän sidekalvon tulehdus, tyypilllistä on myös vastasyntyneiden pentujen vielä avautumattomien silmien tulehdus. 2-4 viikkoa vanhoille pennuille saattaa kehittyä kuolemaan johtava keuhkotulehdus. Tauti etenee nopeasti, joskus pennuissa ei havaita mitään oireita, ne vain löytyvät kuolleina. Klamydioosi saattaa aiheuttaa myös naaraan tiineyden aikaisia infektiota ja abortteja.

Klamydia tuhoutuu samoilla desinfektioaineilla kuin viruksetkin. Klamydioosi saattaa tarttua myös ihmiseen, riskiä pidetään kuitenkin pienenä. Klamydioosin hoitoon käytetään erityisantibiootteja, kuurit ovat pitkiä, yleisesti noin 4 viikkoa, sekä suun kautta että silmiin.

Hengitystieinfektioiden vastustus, kissalaohjelma

Hengitystieinfektioden ennaltaehkäisyssä ja vastuksessa on tärkeitä asioita useita. Kissalan koko tulee pitää sopivana. Täysipainoinen ruokinta ja hyvät ympäristö-olosuhteet ovat tärkeitä. Kissat tulee rokottaa säännöllisesti hyvän vasta-ainetason turvaamiseksi.

Rokotteita on markkinoilla useita. Osassa on yhdistelmässä sekä kissarutto että flunssat, osassa pelkät flunssat, osassa on mukana myös klamydia, on sekä eläviä rokotteita että nk tapettuja. Mitä näissä on eroa, ja milloin käytetään mitäkin.

Elävällä rokotteella rokotettaessa annetaan kissalle yksi annos eläviä, heikennettyjä taudinaiheuttajia. Kissa lisää rokoteviruksia elimistössään ja muodosta vasta-aineita. Kissa ei saisi rokotushetkellä olla edes oireettomasti viruksen kantaja, koska rokotusstressi saattaa laukaista piilevät infektiot, tai rokotekannasta kissa saattaa saada tartunnan ja sairastua. Myös elävällä rokotekannalle rokotettu kissa saattaa kotonaan tartuttaa kaverinsa, jolla vasta-ainesuoja on huono tai puuttuu. Missään tapauksessa elävää virusrokotetta ei anneta kantavalle naaraalle. On todettu elävän rokotteen sairastuttaneen jopa koko taudinaiheuttajista puhtaan kissalan (SPF =specific pathogen free kissala) ja kissoista monet jäivät viruksen kantajiksi. Elävää rokotetta ei saisi myöskään käyttää jos epäillään silmien sarveiskalvon tai kyynelerityksen ongelmia, koska elävä virus saattaa istua silmän pintaan ja aiheuttaa haavautuman ja pigmentin muodostumisen.

Tapetussa rokotteessa annetaan rokotekanta, jota kissa ei pysty lisäämään elimistössään, koska kanta on tapettu. Rokotussuoja muodostuu, kun tapettu rokote annetaan uudestaan (2-4 viikon kuluttua ensimmäisellä kerralla) ja vasta-ainetuotanto tehostuu. Tapettu rokote on monikissatalouksissa turvallisempi, kun elävää virusta ei lisätä, eikä siirretä. Tapetun rokotteen voi turvallisesti antaa jopa kantavalle naaraalle, viimeistään kuitenkin tiineyden puolessavälissä jotta pentuihin saadaan maidon välityksellä vasta-aineet taudin-aiheuttajia vastaan.

Suositukseni monen kissan kissalan rokotusohjelmaksi on seuraava: jalostusnaaraat rokotetaan ennen astustusta tai viimeistään tiineyden puolessa välissä tapetulla rokotteella. Pentujen suoja tulee näin emon maidosta ja kestää tutkimusten mukaan vähintän 4-5 viikkoon, osalla pidempään, jopa 12- viikkoon, jos pieni pentue, ja vanha naaras.

Pentujen oma rokotusohjelma isossa kissalassa käynnistetään 6-8 viikkoisena, tällöin annetaan tapettu kolmois- tai nelosrokote (vain jos kissalassa chalamydiaongelma). Tämä tehostetaan 10-12 viikkoisena ja sitten 16 viikkoisena. Jos on kyseessa yhden emon pentue, eikä muita kissoja taloudessa, rokotusohjelman voi käynnistää myöhemmin, 10 - 12 viikoisena. Vaarana on kuitenkin, että pentu saa maidonsta saatujen vasta-aineiden mentyä pois omasta emostaan tartunnan, ja rokotus ei enää olekaan suoja.

Pentuna saadut rokotukset tehostetaan 1- vuoden iässä ja sen jälkeen tarpeen mukaan.

Rokotuksista tulee harvoin haittoja. Rokotuspaikkaan nousee lähes kaikilla mutaman viikoksi pieni patti, joka häviää itsekseen pois. Rokotuspaikka ei koskaa saa ola niskan alue, tämän on todettu lisäävän sivuvaikutusten esiintymisen riskia.

Chlamydiarokotteisin on todettu liittyvän lisääntyneitä haittavaikutuksia: kuumetta, niveltulehduksia ym. joten rokotetta käytetään vain, jos on kokeellisesti varmistettu, että sille on todella tarve. Tulee myös muistaa, että Chlamydia on lääkkeellä hoidettavissa oleva tauti. Chlamydiarokotuksen antama suoja ei myöskään ole niin hyvä, kuin muilla rokotuksilla.

Sieni-infektiota ja FIP:iä vastaan on ulkomailla rokotteita, näistä tutkimusten mukaan ei ole hyötyä, onpa jopa haittaa, eivätkä ne Suomessa ole lainkaan käytössä.